Hyppää sisältöön

Vapaaehtoistoiminta ammattilaisten tukena – työn uudet mahdollisuudet

Senja Vänskä Sairaanhoitaja AMK, Suunnittelija Pirkanmaan Liitto, Pirkanmaan tulevaisuuden sote-keskus -hanke (senja.vanska@pshp.fi), Sairaanhoitaja ylempi (AMK) -opiskelija, Kajaanin ammattikorkeakoulu

Kaija Saari Projektipäällikkö Pirkanmaan Liitto, Pirkanmaan tulevaisuuden sote-keskus -hanke (kaija.saari@pshp.fi)

Rauni Leinonen, KT, TTM, yliopettaja, Kajaanin Ammattikorkeakoulu (rauni.leinonen@kamk.fi)

Tiivistelmä

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistus tuo maakunnille velvoitteen edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä. Ammattilaisten lisäksi järjestöillä on merkittävä rooli alueen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Järjestötoiminta ja järjestölähtöinen auttamistyö on monimuotoista, yhteiskunnallisesti ja yksilön kannalta merkittävää toimintaa, joka lisää ihmisten osallisuutta, merkityksellisyyden kokemusta sekä vaikutusmahdollisuuksia.

Vapaaehtoistoiminta on sosiaali- ja terveysjärjestöjen perustoimintaa. Vapaaehtoistoimijat kohtaavat erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ja ohjaavat sekä kertovat erilaisista palveluista. Lisäksi vapaaehtoiset toimivat auttajina kuten vertaistoimijoina tai kriisiauttajina. Tulevaisuuden visiossa vapaaehtoisten vuorovaikutusosaaminen tunnistetaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä järjestöjen vapaaehtoiset toimivat aikaisempaa tiiviimmin yhteistyössä.

Pirkanmaan tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa on tunnistettu järjestöyhteistyön mahdollisuudet osana tulevan hyvinvointialueen palveluita. Järjestöyhteistyötä on edistetty muun muassa lisäämällä keskustelua valtakunnallisen OLKA®- ja Ylöjärven Poimi -hankeen Mielikioski-tyyppisten toimintojen yhteensovittamisesta tulevalla hyvinvointialueella.

Järjestöjen merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa

Hallitus on asettanut tavoitteeksi hyvinvoinnin edistämisen sekä eriarvoisuuden vähentymisen. Hallitusohjelmassa mainitaan menetelmänä sosiaali- ja terveysjärjestöjen (sote) toimintaedellytysten vahvistaminen sekä järjestölähtöisen työn uudistamisen ja monimuotoisuuden tukeminen. (Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta 2019, 146.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistus tuo maakuntatasolle maakunta- ja järjestämislait, jotka velvoittavat niitä edistämään väestön hyvinvointia ja terveyttä (Hallituksen esitys eduskunnalle… 2017). Kolmannen sektorin toimijoilla on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa merkittävä asema. Järjestötoiminta ja järjestölähtöinen auttamistyö on monimuotoista, yhteiskunnallisesti ja yksilön kannalta merkittävää toimintaa, joka lisää ihmisten osallisuutta, merkityksellisyyden kokemusta sekä vaikutusmahdollisuuksia. (Brax 2018, 12-13; Sote-uudistus. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus n.d.)

Suomen sosiaali- ja terveys ry (SOSTE) muistuttaa että uusien hyvinvointialueiden myötä kunnan järjestämisvastuu suhteessa sosiaali- ja terveyspalveluihin muuttuu. Tämä muutos haastaa myös järjestöjen roolin yhteistyökumppaneina. Osa järjestöistä tulee toimimaan lähellä hyvinvointialueiden palvelurakenteita ja osa järjestöjen toiminnasta toteutuu kunnissa. Järjestöjen merkittävä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tulee tehdä tunnetuksi, jotta ne nivoutuvat osaksi kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa. Järjestöillä on keskeinen rooli niin terveyspalveluiden uudistamisessa kuin esimerkiksi yhteisön toiminnan tehostamisessa ja terveellisen ympäristön aikaansaamisessa. (Järjestöt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä n.d.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta tulevaisuuden sote-keskuspalveluiden tukena

Suomen sosiaali- ja terveys ry:n (SOSTE) mukaan Suomessa on noin 10 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä, joissa toimii vuosittain puoli miljoona vapaaehtoistoimijaa. Sote-järjestöjen tavoitteena on tukea erilaisissa vaikeissa ja haastavissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä ja heidän läheisiään. Vapaaehtoisten tekemä työ on merkittävää väestön hyvinvointia- ja terveyttä edistävää toimintaa, joka tukee myös kuntien hyvinvointipalveluita. (Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat keskeinen kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä n.d.)

Vapaaehtoistoiminta on järjestöjen perustoimintaa, jonka avulla tuetaan julkisia palveluita ja niiden kehittämistä. Kansantalouden näkökulmasta vapaaehtoistoiminnan resursseja ei voi jättää huomiotta, sillä yhtä työtuntia kohden vapaaehtoistyöhön sijoitetulla eurolla saadaan aikaan kuusinkertainen tuotos (Laasanen 2011, 19–20). Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä tuetaan ja osallistetaan laajasti erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Laajojen kohderyhmien lisäksi, entistä useampi järjestö kohdentaa toimintaansa koskemaan myös pieniä ja erikoistuneita potilas-, vamma- ja diagnoosiryhmiä. Kohderyhminä korostuvat erityisesti lapsiperheet ja ikääntyneet ihmiset. (Sote järjestötoiminnan elinvoimaisuus, n.d.)

Kansalaisareena (n.d) määrittelee vapaaehtoistoiminnan seuraavasti: “Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa toimintaa, jota tehdään palkatta omasta vapaasta tahdosta hyödyttämään toista ihmistä tai yhteisöä.”

Vapaaehtoistoimintaa voidaan kuvata kaksisuuntaiseksi prosessiksi, joka hyödyttää sekä tekijää että sen kohdetta (Kansalaisareena n.d). Vapaaehtoisena henkilö toimii oman osaamisensa perusteella itselle tärkeäksi koetun asian puolesta. Toiminta ei perustu työsopimukseen, vaan vapaaehtoista motivoi halu olla tukena toisille tai päästä vaikuttamaan esimerkiksi myös paikallisiin asioihin. (Karreinen ym. 2017, 34.)

Järjestöbarometri 2020 nostaa esille sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehtävän työn tiedonvälittäjänä sekä neuvonantajana erilaisissa palveluissa ja viestintäkanavissa. Tukea haetaan muun muassa palveluiden käyttöön tai palveluiden hakeutumiseen liittyvissä asioissa, yksinäisyyteen sekä tilanteisiin, joissa koetaan tarvittavan vertaistukea (Peltosalmi ym. 2020, 172). Vapaaehtoiset tarjoavat tukea ja ohjausta erilaisissa ihmisen arkea tukevissa tehtävissä tukihenkilönä, kriisiauttajana, vertaistukijana, puhelin- tai chattipäivystäjänä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta on myös kestoltaan pitkäaikaistakin. Tukea tarvitsevan henkilön tapaaminen voi tapahtua vain yhden kerran, tai tapaamisia voi olla useita, jotka voivat jatkua vuosia. Toiminta voi kohdistua yksilöön tai ryhmään ja se sisältää asiakastyötä tai konsultoivaa palvelua. (Etene 2014, 3.)

Vuorovaikutus sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnassa

Sosiaali- ja terveysjärjestöihin osallistuville vapaaehtoisille kehittyy erilaista erityisosaamista. Erityisosaamisessa korostuu tieto järjestöjen edustamien ihmisryhmien elämäntilanteista sekä vertaistieto tarvittavasta tuesta ja ihmisten erityisistä elämäntilanteista (Peltosalmi 2020, 172). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, (n.d) korostaa vapaaehtoistoimijan roolia vertaisena tai rinnalla kulkijana, jossa tasavertaisen vuorovaikutuksen erityinen arvo korostuu. Vuorovaikutusta tapahtuu kaikissa ihmisten välisissä kohtaamisissa ja siihen liittyy toista kunnioittava asenne. Vuorovaikutus mahdollistaa myös dialogin syntymisen. (Mönkkönen 2018, 27; Talvio & Klemola 2017,111, 154.)

Vuorovaikutusosaaminen voidaan kuvata erityisesti ihmisten väliseen keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvänä osaamisena (Mönkkönen 2018, 27; Laajalahti, 20, 27; Isotalus & Rajalahti 2017,9,12). Mönkkönen (2018, 28) toteaa vuorovaikutusosaamisen olevan vaativaa, koska ihmisten välisiin suhteisiin liittyy ennalta arvaamattomuutta, eikä voi olla varma, että tietty lähestymistapa sopii toisen kohtaamiseen.

Vuorovaikutustaidot ovat auttamismenetelmiä, joilla edistetään ihmisten välistä kohtaamista. Vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa aktiivinen kuuntelu ja ymmärryksen sekä empatian osoittaminen toiselle. (Talvio & Klemola 2017, 96.) Ne eivät ole vain henkilössä luontaisesti olemassa oleva ominaisuuksia tai persoonallisuuden piirteitä, vaan kehitettävissä- ja opittavissa olevia taitoja, jotka eivät vaadi pitkäkestoista kouluttautumista tai tiettyjen menetelmien opettelua. (Isotalus & Rajalahti 2017, 9, 12; Mönkkönen 2018, 174.) Vuorovaikutustaidot ja toisen ihmisen kohtaaminen ovat geneerisiä taitoja, jotka mahdollistavat eritasoisen yhteistyön ja luottamuksen muodostumisen ihmisten välillä. Tulevaisuuden osaamista määriteltäessä geneeriset taidot, joita voidaan soveltaa missä tahansa työssä tai tehtävässä myös vapaaehtoistoiminnassa, ovat merkittäviä (Mönkkönen 31, 2018.)

Vapaaehtoistoiminnassa toisen ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat keskiössä. Koulutusta enemmän korostuu vapaaehtoistoimijan elämänkokemukseen perustuva osaaminen, kuten aikaisempi osaaminen ja kokemus sekä näiden soveltaminen. (Karreinen ym. 2017, 34; Hätönen 2011, 9; Viitala & Jylhä 2019, 245; Kangasniemi ym. 2018, 12.) Mönkkönen (2005, 299) muistuttaa, ettei auttamiseen tarvita aina korkeasti koulutettuja ammattilaisia, vaan tulisi tunnistaa ja antaa tunnustusta tavallisten ihmisten tavallisille mahdollisuuksille auttaa toisia.

Vapaaehtoisen ja ammattilaisen yhteistyö – uudet mahdollisuudet

Yksi merkittävä yhteistyön mahdollisuus nyt ja tulevaisuudessa ovat matalan kynnyksen palvelut, missä järjestöt ja niissä toimivat vapaaehtoiset sekä ammattilaiset toimivat yhteistyössä. Yhtenä esimerkkinä on Ylöjärvellä toimiva Mielikioski. Ylöjärvi on saanut rahoitusta sosiaali- ja terveysministeriöltä kansallisen mielenterveysstrategian 2020–2030 tavoitteiden toteuttamiseen. Rahoitus on myönnetty Poimi-hankkeelle, jonka osa Mielikioski on. Mielikioski tarjoaa tukea, apua ja palveluohjausta. Mielikioskissa henkilö voi tavata fyysisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen, kokemusasiantuntijan tai eri järjestöjen toimijan. Mielikioskin ammattilaisiin voi ottaa yhteyttä chatin, puhelimen tai paikan päällä asioimalla. Ammattilaiset ovat kokeneet yhteistyön ja yhdessä toimimisen vapaaehtoisten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kuntalaisten laadukkaaksi ja onnistuneeksi. Toimintaa tavoitellaan pysyväksi ratkaisuksi. (Mielikioski tarjoaa luottamuksellista keskusteluapua mielenterveyden tueksi 2021; Heiskanen 2022.)

Pirkanmaan tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa on tunnistettu järjestöyhteistyön merkitys ja nostettu keskusteluun esimerkiksi valtakunnallisen OLKA®- ja Ylöjärven Mielikioski tyyppisten toimintojen yhteensovittaminen tulevalla hyvinvointialueella. Järjestöyhteistyöllä mahdollistetaan palveluiden saatavuuden ja yhdenvertaisuuden myös keskuskaupunkien reunakuntien asukkaille. Mielikioski tarjoaa tukea niin kuntien asukkaille, vapaaehtoisille, yhdistyksille kuin ohikulkevalle ammattilaisellekin. Nämä samat kohderyhmät ovat myös OLKA®-toiminnassa. Vaikka OLKA®-toiminta kohdentuu tällä hetkellä erikoissairaanhoitoon, niin tulevaisuudessa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat yhä enemmän samaa palvelukokonaisuutta. (OLKA n.d; Mielikioski tarjoaa… 2021.) Resurssien käytön ja palveluiden saatavuuden näkökulmasta on tärkeää yhdistää ammattilaisten sekä järjestön toimijoiden osaaminen, jotta pystytään tarjoamaan ihmisille oikea-aikaiset ja riittävät palvelut myös tulevaisuudessa.

Lähteet

Brax T. 2018. Järjestöjen rooli maakunta- ja sote uudistuksessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja julkaisuja 26. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160957/STM_r26_18_Jar- jestojen_rooli_maakuntajasoteuudistuksessa

Etenen kannanotto. 2014. Vapaaehtoistoiminnan etiikka. Saatavilla: https://etene.fi/documents/1429646/1556041/Kannanotto+vapaaehtoistoiminnan+etiikasta.pdf

Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. 2017. HE 15/2017 vp. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170015.pdf

Heiskanen, M. 2022. Poimi-hanke. Ohjausryhmän muistio 9.5.2022. Ei vapaasti saatavilla.

Isotalus, P. & Rajalahti, H. 2017. Vuorovaikutus johtajan työssä. Helsinki. Alma Talent.

Järjestöt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sote-uudistus. N.d. Saatavilla: https://www.soste.fi/sote-uudistus/jarjestojen-rooli-hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisessa/

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Julkaisusarja 39. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf

Kansalaisareena. N.d. Mitä on vapaaehtoistoiminta? Saatavilla: https://kansalaisareena.fi/aloittavan-vapaaehtoistoiminnan-koordinaattorin-opas/mita-on-vapaaehtoistoiminta/

Karreinen, L., Halonen, M. & Tennilä M. (toim). 2017. 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan. Tampere. Hämeen kirjapaino Oy.

Laajalahti, A. 2014. Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä. Väitöskirja 225. Humanistinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43093

Laasanen, J. 2011. Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset. Helsingin yliopisto. Raportteja 70. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/225281/Raportteja70.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mielikioski tarjoaa luottamuksellista keskusteluapua mielenterveyden tueksi. 2021. Saatavilla: https://www.ylojarvi.fi/mielikioski-tarjoaa-luottamuksellista-keskusteluapua-mielenterveyden-tueksi

Mönkkönen K. 2005. Toiminnallinen vaikuttaminen. Maallikkous vuorovaikutuksen energi-anlähteenä. Teoksessa M. Nylund & A-B. Yeung (toim.) Vapaaehtoistoiminta anti, arvot ja osallisuus. (288-297). Vastapaino. Tampere.

Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja ter-veysalalla. Gaudeamus Oy.

OLKA®. N.d. Älä jää yksin, tukea on tarjolla. Saatavilla: https://olkatoiminta.fi/

Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 31. Helsinki. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Peltosalmi, J., Eronen, A., Haikari, J., Lukkarinen. M., Liimatainen, T., Londén, A. & Ruuskanen, P. 2020. Järjestöbarometri 2020. Ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. Helsinki. Saatavilla: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/09/2020-10-02-SOSTE-julkaisu-Jarjestobarometri-2020.pdf

Sote-uudistus. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus. N.d. Järjestöt. Saatavilla: https://soteuudistus.fi/jarjestot?msclkid=1d37547dcf8311ec8eeeb4a9086a0643

Sote -järjestöjen elinvoimaisuus. N.d. Saatavilla: https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sote-jarjestotoiminnan-elinvoimaisuus/

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat keskeinen kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä. N.d. Sosiaali- ja terveys ry:n julkaisu. Saatavilla: https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sosiaali-ja-terveysjar- jestot-ovat-keskeinen-kansalais-ja-vapaaehtoistoiminnan-kentta/

Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Jyväskylä. PS-kustannus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. N.d. Vapaaehtoistoimintaa järjestämällä ja tukemalla voidaan lisätä osallisuutta. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/vapaaehtoistoimintaa-jarjestamalla-ja-tukemalla-voidaan-lisata-osallisuutta

Viitala, R & Jylhä, E. 2019. Johtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy.