Pirkanmaan systeeminen verkostotyön prosessi

Systeemisyyden käsitettä sekä systeemistä ajattelua ja toimintaa avattiin aiemmassa PirSOTE-uutiskirjeessä:
Systeeminen työote vahvistaa palveluiden yhteistoiminnallisuutta ja asiakaslähtöisyyttä - Sote (pirkanmaa.fi)

PirSOTE-kehittämisessä on julkaistu video systeemisyydestä lapsi- ja perhepalveluissa.
Video löytyy tämän linkin takaa.

Tarvitsemme sote-integraation vahvistamiseksi ja toimintakulttuurin uudistamiseksi yhteisiä toimintamalleja ja käytäntöjä. Tähän tarpeeseen Pirkanmaan perhekeskuskehittämisessä on mallinnettu kansallisen kehittämistyön pohjalta systeeminen verkostotyön prosessimalli.

Prosessin on tarkoitus olla yhteinen kehikko perhekeskuksiimme lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävään työhön - sille, kuinka meidän on mahdollista vahvistaa toimintamme systeemisyyttä.

Systeemisen verkostotyön prosessimallin tarkoituksena ei ole korvata vanhoja kunnissa jo olemassa olevia yhdessä tekemisen toimintamalleja. Sen avulla halutaan tuoda työhön uusia elementtejä asiakaslähtöisyyden ja yhteistoiminnallisuuden sekä laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseen. Systeeminen verkostotyön prosessi voidaan ottaa tavaksi toimia esimerkiksi osana tiimimalleja tai palveluprosesseja.

Verkostotyön lähtökohtana on, että tunnistetaan tarve verkostojen tuelle. Systeemisen verkostotyön voi nähdä prosessina, johon kuuluu valmistautuminen asiakkaan ja verkostojen kanssa, verkoston tapaaminen ja yhteinen työskentely tapaamisen jälkeen.

Valmistautuminen asiakkaan ja verkoston kanssa

Systeeminen verkostotyö lähtee liikkeelle siitä, että mietitään yhdessä, mikä on se keskeinen asia, johon lapsi, nuori tai perhe toivoo ratkaisua. Tätä asiaa kutsutaan ydinasiaksi. Työskentely muotoutuu tämän ydinasian ympärille. Ydinasia voi olla ratkaistava haaste tai tavoite, jonka saavuttamiseksi tarvitaan yhteisiä ratkaisuja.

Tämän jälkeen mietitään, ketkä on tarkoituksenmukaista (niin läheisverkostosta kuin ammattilaisista) kutsua mukaan ratkaisemaan juuri tätä tarvetta tai haastetta ja kuka kutsuu kenetkin.

Verkostotapaamisen työskentelymuoto käydään ennalta lävitse perheen sekä verkoston kanssa, jotta kaikki tietävät, millaiseen tapaamiseen ovat tulossa ja mikä on sovittu käsiteltäväksi ydinasiaksi.

Työskentelyssä voidaan käyttää erilaisia työkaluja, kuten sukupuuta ja aikajanaa, joiden avulla luodaan jaettua kuvaa perheen verkostoista sekä merkityksellisistä tapahtumista.

Yhteinen työskentely tapaamisessa

Poiketen tyypillisistä verkostotapaamisista, systeemisessä verkostotyössä keskustelua käydään dialogisuutta ja moninäkökulmaisuutta tukevalla keskustelurakenteella. Siten varmistetaan myös asiakaslähtöisyyttä sekä yhteisten tavoitteiden ja konkreettisten suunnitelmien muodostumista. Suunnitelma ulotetaan tarpeen mukaan myös tahoihin, jotka eivät ole koolla tapaamisessa.

Tapaamisessa on puheenjohtaja, joka huolehtii siitä, että keskustelu käydään sovitulla rakenteella käsiteltävän ydinasian ympärillä. Tilannetta lähestytään pohtimalla sitä, mistä ydinasiassa on kyse, mikä sitä voisi selittää. Näitä käsityksiä kutsutaan hypoteeseiksi. Jokaisella on mahdollisuus ja vastuu osallistua hypoteesien muodostamiseen omasta näkökulmastaan omalla puheenvuorollaan.

Ydinasia on myös mahdollista muodostaa tavoitteen muotoon, jolloin perhe ja verkosto muodostavat ymmärrystä siitä, mikä tällä hetkellä estää perheen tavoitteen saavuttamista ja mikä taasen mahdollistaa.

Kun siitä, mistä asiassa voisi olla kyse, on muodostettu yhteistä näkemystä, mietitään yhdessä ratkaisuja suhteessa näihin hypoteeseihin. Ytimessä on kysymys siitä, miten minä voin auttaa ja tehdä nyt. Ratkaisuista muodostetaan yhteinen konkreettinen pienten askelten suunnitelma, jonka toteuttamisesta kannetaan vastuuta yhdessä. Jaetun vastuun lisäksi tavoitteena on tasavertainen asiantuntijuus.

Keskustelutyyli on reflektiivisen pohtiva. Kirjuri kirjaa keskustelun ja yhteisen suunnitelman, jotta muiden olisi mahdollisuus keskittyä kuunteluun ja pohdintaan. Keskeistä on myös onnistumisen arviointi yhdessä.

Toiminta on läpinäkyvää ja ammattilaisten välinen ajatustenvaihto asiakkaan tilanteesta käydään asiakkaan läsnä ollessa tapaamisessa. Ei esimerkiksi sovita ennalta, millaisia palveluita perheelle tullaan tarjoamaan. Keskeistä on, että ei tiedetä ennalta ja muiden puolesta. Ymmärrys tilanteesta sekä sen myötä myös mahdollisista ratkaisuista syventyvät yhteisen työskentelyn edetessä. Tällöin tuki perheelle pystytään suuntaamaan vahvemmin ilmiongelman sijaan juurisyihin.

Yhteinen työskentely tapaamisen jälkeen

Tapaamisen jälkeen työskennellään yhteisen suunnitelman pohjalta. Tavoitteena on joustavat työmuodot (esim. työpariudet yli palvelurajojen, työskentely tarpeen mukaisissa ympäristöissä), joita määrittelee asiakkaan tarpeet eikä niinkään palvelulähtöiset kriteerit, työnkuvat tai palvelurakenteet.

Prosessi jatkuu suunnaten kohti seuraavaa verkoston tapaamista, jossa suunnitelmaa mietitään taas uudelleen suhteessa siihen, mikä on keskeisin asia, johon perhe toivoo ratkaisua. Asiakaslähtöisyys ja dialoginen keskustelu purkavat vastakkainasetteluja ja helpottavat vaikeidenkin asioiden ja riskien käsittelyä yhdessä. Olennaista on lupaa pyytävä työote.

PirSOTE:n perhekeskuskehittämisessä on mallinnettu kolmen työpajan sarja, joiden avulla on mahdollista tutustua systeemisyyteen, luoda yhteinen tavoite systeemiselle muutokselle ja pohtia konkreettisesti, kuinka systeeminen työote otetaan käyttöön omassa työyhteisössä perhekeskuksessa tai sote-keskuksessa. Työpajasarjat sisältävät käsikirjoituksen, videoita sekä esitysmateriaalia.

Lisätietoa työpajojen järjestämisestä:

Kuva: STM / Katri Lehtola